Persu, persu, persuti persu

Nyt muuten päästään asian ytimeen: ajattelin avautua persuista. Ja huomatkaa, että käytin sanaa persu. Ihan vieläpä tarkoituksella. Ja nimenomaan juuri siksi, että se tuo mieleen perseen. Mielestäni persu on oikein naseva lyhenne, sillä perussuomalaiset tuovat mieleeni usein perseen. Enkä nyt tarkoita semmoista kiinteää, hieman ruskettunutta, karvatonta, lihaksikasta persettä joka on kiinni komeassa, nuoressa, lihaksikkaassa miehessä. Enemmänkin tarkoitan sellaista karvaista, hikistä, laardilla kyllästettyä keski-ikäisen, ylipainoisen, ruman miehen persettä. Sellainen minulle tulee mieleen, kun ajattelen persuja. Toivon todella, että tämä blogikirjoitus pääsee googlen "persu"-hakutuloksiin mahdollisimman korkealle. Ihan vain siksi, että koska perussuomalaiset ovat niin kärkkäästi kertoneet hyvin värittyneen mielipiteensä monista minulle läheisistä ihmisryhmistä, palauttaisin kohteliaisuuden mielelläni kertomalla vastalahjaksi mielipiteeni heistä.

Täytyy myöntää, että suhteeni persuihin on ristiriitainen. Persujen kansanedustajien huvittavat toilailut ja lähes satiirin tasolle jo valmiiksi viritetyt mielipiteet ovat hassuja. Tyhmille julkkiksille on kiva nauraa. Toisaalta nauru hyytyy nopeasti kun muistaa, että nämä urvokkeet istuvat maamme parlamentissä ja säätävät lakeja. Ja että joku on oikeasti äänestänyt ne sinne. Se pelottaa.

Tämän päivän lehdessä oli onneksi helpottava uutinen, joka viittaa tähän James Hirvisaaren kirjoitukseen. Hirvisaari suomii kirjoituksessa "mediaa" vallan väärinkäytöstä ja persujen tekemisestä naurettavaksi kutsumalla puoluetta persuksi. Hirvisaari kirjoittaa: "Jos joku kirjoittaa ”persuista”, kirjoittakoon sitten myös ”jutkuista” ja ”nekruista”. Tässä Hirvisaari siis selvästi sanoo, että persut ovat erillinen etninen ryhmänsä ja hänestä persu on rasistinen ilmaisu. Tämä oli minulle henkilökohtaisesti suunanton helpotus. Minä kun olin jo ehtinyt pelästyä, että persut kannattajineen ovat suomalaisia.

Mutta jos persut ovat oma etninen ryhmänsä, mistä he sitten ovat peräisin? Vaalea iho viittaa euraasiaan, mutta muita vihjeitä tämän sulkeutuneen ja vihamielisen ihmisjoukon alkuperästä ei ole tarjolla. Henkilökohtaisesti minulla on kaksi teoriaa: ulkoavaruus tai Neuvostoliiton ja Kekkosen aikaan Suomen käymättömiin korpiin salaa sijoitettu pieni suomensukuinen, sisäsiittoinen heimo, joka on pidetty täysin eristyksissä ulkomaailmasta ja joka on sen vuoksi sekä taantunut älyllisesti jonnekin Keski-Ajan pimeämmälle puolelle että jämähtänyt Kekkosen aikaan.

Ulkoavaruusteoriaa tukee erityisesti kaikkien lempipoliitikko Jussi Halla-Aho, joka on ilmoittanut kokevansa syvää hinkua päästä Marsiin ja jonka edesottamukset ovat niin ufoja, että alienit tulevat väkisinkin mieleen. Miehen ulkoasukin on jotenkin epäinhimillinen. Jos katson Hallista sivulta, mieleeni tulee jostain syystä aina kuollut silakka, jonka näin 5-vuotiaana Kööpenhaminan kadulla. Miksi Köpiksen märillä kaduilla makasi kuollut silakka, mistä se oli sinne tullut ja miksi se päätti niin elävästi piirtyä 5-vuotiaaseen mieleeni? Teoriani on, että silakka oli oikeasti Jussi Halla-Aho, eikä se ollut lainkaan kuollut, vaan lepäsi, tutkiskeli ja odotti. Ajan ollessa kypsä se evolvoitui ihmiseksi ja päätti syystä tai toisesta alkaa poliitikoksi. Jos minun ja silakan kohtaaminen johti siihen, että Halliksesta tuli nimenomaan suomalainen poliitikko, pyydän sitä mitä syvimmin anteeksi. Ehkä juuri tietty silakkamaisuus ja sen ilmeneminen oikeissa kuvakulmissa sai Halliksen niin kovasti kavahtamaan Aamulehden kuvia ja aloittamaan boikottinsa. Ehkä Aamulehden kuvaaja johtaa salaista alienien vastaista vastarintaliikettä, joka oli juuri paljastamassa maailmalle Halliksen synkän salaisuuden. Tietenkään emme voi täysin sulkea pois myöskään Itämereen valutettujen ympäristömyrkkyjen aikaansaamaa mutanttia.

Kekkosteoriaa taas tukevan James Hirvisaaren kirjoituksen tapaiset lohkaisut, jossa kauhistellaan nykyaikaisen sananvapauden suomaa vapautta sanoa ikäviä asioita vallanpitäjistä ja tehdä julkkiksista naurunalaisia, jos he eivät pidä varaansa. Sillä julkkiksia te olette ja vieläpä aivan itse osanne valinneet, joten ihan turha vinkua ja vuodatella martyyrikrokotiilin kyyneleitä. Myönnän toki, että media ei aina tutki asioita loppuun asti ja olen itsekin monta kertaa hakannut otsaani joko näppäimistöön tai ruokapöytään jonkin mediavälineen idioottimaisia virheitä potiessani, mutta toimittajan asiavirheet ja poliitikon suusta loikkaava sammakko ovat valitettavasti kaksi aivan eri asiaa. Mitäs sanotte typeriä asioita ja teette typeriä tekoja julkisilla paikoilla. Kyllä me nauramme Kekkosellekin nykyään. Ja jos kekkoslinjalle lähdetään: kuinkas moni teistä on niin kova jätkä, että on kiivennyt palmuun?

Ja sitten tämä iso persuongelma. Teidän puolueenne nimi on Perussuomalaiset. Keskusta on kepu ja Sosiaalidemokraatit ovat demareita. Kokoomus on Kokoomus, sillä nimi on jo valmiiksi tarpeeksi lyhyt ja suuhun sopiva. Jos kerran persu on pannassa, keksikää meille joku toinen lyhenne. Pesut? Peeässät? Russut? Persikat? Pekonit? Pernat? Perskeleet? Perkuujätteet? Perssuti?

Jos vedetään kieli takaisin suuhun poskelta ja sen avulla aletaan suussa muodostaa ihan vakavia sanoja välillä. Luulen tietäväni, mikä persujen ongelma ihan oikeasti on: primadonnalla on mennyt pissi päähän ja pari hernettä on livahtanut siinä samalla patjan alle. Perussuomalaiset jyristivät eduskuntaan rinta rottingilla, suu messingillä ja puhuivat siinä samalla suulla, josta Mick Jaggerinkin sopisi olla kateellinen. Nyt on tainnut vaalivoittajalle alkaa totuus paljastua hissuksiin. Tässä välissä täytyy erikseen mainita, että minä kunnioitan Timo Soinia. Soini on hoitanut asiansa ja pestinsä ihailtavan hyvin, vaikka onkin pelannut todella kovilla panoksilla. Ja varmaankin puolueeseen kuuluu muitakin ihmisiä, joita kykenisin kunnioittamaan, vaikka mielipiteemme eroaisivatkin. Mutta kun puolueen äänekkäimmät kihisijät sattuvat kuuluvan juuri siihen ihmistyyppiin, jota en voi sietää: ihmisiin, jotka erittäin kärkkäästi syyttävät muita, muodostavat voimakkaita mielipiteitä vaivautumatta oikeasti perehtymään asiaan, vikisevät, inisevät, nipottavat, marisevat, valittavat, nurisevat ja suureen ääneen kuuluttavat pystyvänsä vaikka itse parempaan. Pistä nyt sitten tuollainen oikeasti valtaan ja sano, että näytäpä nyt sitten. Seurauksena on lisää syytöksiä, ininää, nipotusta, marinaa, vikinää, nurinaa ja valitusta siitä, kuinka itk itk vää vää median sedät kiusaa, ruoka on pahaa eikä tätä mun lakialoitetta kannattanu kukaan.

Ja mistäkö tiedän, että persut muodostavat voimakkaita mielipiteitä perehtymättä asiaan? Vastaukseni lähtee nyt vähän kiertäen, mutta koittakaa kestää. Sokrates oli viisas mies ja ihailen häntä fanitytön innolla. Sokrateksen suurin oivallus oli, että hän tiesi vain, ettei tietänyt mitään. Lavennettuna siis Sokrates halusi sanoa, että mikään asia ei ole yksinkertainen, helposti selitettävissä tai selväsi niin tai näin. Sen sijaan kaikissa asioissa on hyvät ja pahat puolensa ja totuus on jossakin niiden välimaastossa. Jos totuuden haluaa oikeasti löytää, pitää ensin väitellä itsensä vähintään tohtoriksi ja sen jälkeen vastata voimakas ehkä. Valitettavasti ehkä on juuri se, mitä ihmiset eivät halua kuulla. Ihmiset ovat pääsääntöisesti keskittymiskyvyttömiä adhd-apinoita, jotka eivät halua kuulla ensin monta minuuttia kestävää alustusta ja taustatietoja ja sen jälkeen vastaajan perusteluja siitä, miksi asia on hänen mielestään enemmän näin, mutta tämän ja tämän tutkimuksen mukaan se voisi kenties olla noinkin, joten varmuudella en voi asiaa sanoa. Sen sijaan jos keskusteluun tulee mukaan persu, joka ilmoittaa heti maahanmuuttajien olevan vastuussa, viisaan tohtorin esitelmä kantautuu kuuroille korville ja adhd-apina alkaa syyttää maahanmuuttajia.

Eli tiedän persujen muodostavan voimakkaita mielipiteitä perehtymättä asiaan siitä, että heillä ylipäätään on voimakkaita mielipiteitä. Mikään ei ole yksinkertaista. Ei mikään. Ei edes se, käytetäänkö persu-sanaa loukkaavasti vai ihan vain siksi, että se on lyhyt. Joten päätänkin nyt tämän kirjoitukseni kehoitukseen: seuraavalla kerralla kun tapaatte viisaan ihmisen, joka tietää jostain asiata paljon ja kysyttyänne kysymysen hän vetää vastauksen aluksi henkeä sillä tietyllä tavalla, jolla ihmiset vetävät henkeä kerätessään ajatuksiaan ja jäsennellessään pitkää ja perusteltua vastausta, kuunnelkaa häntä mielenkiinnolla ja tarkkaavaisesti. Esittäkää jatkokysymyksiä. Olkaa kiinnostuneita. Painakaa vastaus mieleenne. Jokainen sellaisen ihmisen huulilta pudonnut lause on osa ihmiskunnan arvokkainta aarretta: perusteltua tietoa. Se on meidän paras aseemme perussuomalaisuutta vastaan.