Valelääkärikohu, tuo lähiviikkojen kuuma peruna. Kalju heppu kävi rapakon takana pilipaliyliopistoa pari vuotta, osti itselleen tutkintotodistuksen ja toimi vuosikausia vilppilääkärinä saatuaan ensin tuomion hämärästä lääkevälityksestä Yhdysvalloissa. Rakkaat viestimemme ovat pureskelleen asian jo niin läpipuhki, ettei siihen ole kovin paljoa lisättävää. On kuitenkin toinen, mielestäni huomattavasti tärkeämpi asia, joka on jäänyt sosiaalipornon varjoon. Asia on pulpahdellut muissakin yhteyksissä viimeaikoina esille siinä määrin, että kaviot alkoivat syyhytä asian puimiseen. Puhutaanpas siis vähän terveydenhuollon kaupallistumisesta.
Sinällään ilmiössä ei ole mitään uutta. Kaupallistuminen alko jo hamalla 90-luvulla. Voitontavoittelu on edennyt jo niin pitkälle, ettei mielestäni voida enää puhua pohjoismaisen hyvinvointivaltio-opin mukaisesta ilmaisesta terveydenhoidosta. Missä täällä muka saa ilmaisia terveydenhuoltopalveluita, kun terveyskeskuksessa käyminen on ollut maksullista vuodesta -93 lähtien? Halpaahan se toki on. Jokainen vähääkään asiaan perehtynyt tietää, että 14 euron maksu lääkärissä käynnistä on nimellinen. Sillä tuskin katetaan edes lääkärin palkkaa mahdollisista hoitaja-, laboratorio- ja materiaalikustannuksista puhumattakaan. Helsingin sanomat kertoi tänään, että Helsingin terveyskeskusmaksut tuottavat 4 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä maksujen järjestelyyn eli mm. kirjanpito- ja perintäkuluihin kuluu lähes 2 miljoonaa eli karkeasti n. puolet. Taskuun jää 2 miljoonaa euroa. 4 miljardin budjetilla pyörivän kaupungin kukkarossa tämä tuntuu siis kärjistäen yhtä paljon kuin 20 euron kenovoitto 4000 euroa kuussa tienaavan pörssimeklarin taskussa.
Valelääkäri pyöritti omaa vuokrafirmaa, jonka kautta hän kääri itselleen
muhkeita voittoja potilaidensa terveyden kustannuksella. Kunnat
käyttävät vuokrafirmoja, koska ulkoistaminen on nyt tosi hip.
Ulkoistaminenhan säästää rahaa, koska ulkoistetulle työvoimalle ei
tarvitse maksaa eläkkeitä tai vakuutuksia ja sairastuneen työvoiman
tilalle vuokrafirma lähettää uuden henkilön ilman erillisiä
kustannuksia. Laskukykyinen ihminen voisi toki esittää, että
vuokrafirmanhan tarvitsee kuitenkin maksaa ne eläkemaksut ja mitkä ikinä
ja vielä sen lisäksikin tehdä voittoa, joten jossain kohdin systeemiä
jonkun on maksettava enemmän, mutta unohdetaan se nyt toistaiseksi.
Valelääkärikohun kanssa samassa sopassa ovat pyörineet Carema-nimisen
terveydenhuoltoalan yrityksen kähminnät. Carema-kohu on Ruotsissa
aivan toisella asteella kuin Suomessa, eikä ihme. Uutiset firman vanhustenhuollon tasosta ovat aivan pöyristyttäviä. Pieni uutinen saatiin Suomessakin
aikaiseksi Karjaan terveyskeskuksen hoitamisesta. Carema sai
tarjouskilpailussa hoidettavakseen Karjaan terveysaseman, sillä yritys
teki halvimman tarjouksen. Nyt Karjaan kunta on tyytymätön, sillä firma
on alkanut säästää kaikesta mahdollisesta ja sen vuoksi terveydenhuollon
laatu on ollut huonoa. Careman pomo sanoi haastattelussa firman
luopuvan terveyskeskuksen pyörittämisestä vapaaehtoisesti, sillä sitä ei
saa voitolliseksi millään. Lausunto ei tule yllätyksenä. Kysymys
kuuluukin: kuuluuko terveyskeskuksen tuottaa voittoa?
Kapitalistinen järjestelmä lähtee siitä, että kaiken tulee tuottaa voittoa ja asiat voidaan asettaa paremmuusjärjestykseen sen perusteella, kuinka paljon jokin tuottaa. Sinällään järjestelmä on yksinkertaisuudessaan kiva: rahamääriä on helppo mitata. Valitettavasti raha on huono väline monien elämän kannalta erittäin tärkeiden asioiden mittaamiseen. Miten esimerkiksi selittäisit rahana, miten terveeksi tunnet itsesi? Onko nyt semmoinen sadan euron olo, vai leijutko suorastaan tuhansien eurojen sfääreissä? Aiheuttaako syysflunssa synkkiä näkymiä seuraavalle neljännekselle? Jos sadalta satunnaiselta ihmiseltä kysyttäisi kumpi on tärkeämpi, raha vai terveys, veikkaisin noin 99,5 vastaavan miettimättä terveys. Se 0,5 ihmistä vastaisi "no vittu mieti!". Terveyttä ei voi mitata eikä korvata mitenkään. Mitä merkitsee miljoonaomaisuus kenellekään, jos esimerkiksi oma lapsi sairastuu leukemiaan? Valitettavasti yhä useampi tuntuu esittävän kysymyksen, mitä miljonääri-isä olisi valmis maksamaan saadakseen lapsensa tervehtymään. Vastaus on tietenkin mitä vain. Myös alepan osa-aikakassana toimiva yksinhuoltajaisä olisi valmis maksamaan mitä vain ja enemmänkin. Tai varaton romanikerjäläinen. Haluaisin esittää vastakysymyksen: millainen sydämetön valtio katsoo vierestä, kun miljonääri-isä, alepan osa-aikakassaisä ja romanikerjäläisisä joutuvat velkavankeuteen pelastaakseen leukemiaa sairastavan lapsensa hengen?
Onneksi se sydämetön valtio ei ole ainakaan Suomi - vielä. Huolestuttavaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Asiaa ei ollenkaan auta esimerkiksi HUSin kaltainen byrokratiajärkäle, joka syö valtavasti rahaa ja polttaa sen kaiken tehottomuutensa syövereihin. (HUSin kohdalla kätevin ratkaisu olisi mielestäni iso kasa dynamiittia ja puhdas pöytä. Dynamiitilla räjäytettäisi ensin koko ryönäkasa taivaan tuuliin ja keskelle raunioita asetettaisiin puhdas pöytä, jonka ympärille aloitettaisi uuden HUSin kasaaminen.) Terveys on ihmisen perusoikeus ja se kuuluu taata kaikille. Vastatakseni omaan kysymykseeni pyytäisin kaikkia keskittymään hetkeksi sanaan terveyskeskus. Terveys keskus. Siis keskus, johon mennään, jos asia koskee terveyttä. Nimi ei ole voittokeskus. Sinne ei mennä, jos kyseessä on voittoa koskeva asia. Voittoa koskevissa asioissa pyydämme ottamaan yhteyttä Veikkaukseen, Helsingin Pörssiin tai numerotiedusteluun riippuen Voiton laadusta.
Ei tietenkään ole järkevää heittää rahaa hukkaan ja terveydenhuoltojärjestelmässä on omat ongelmansa, mutta kapitalismin tie ei ole oikea. Voitontavoittelu ei ole vastaus. Sen sijaan pitäisi lähteä terveydentavoittelusta. Terveyskeskus pyörii hyvin silloin, kun kaikki sen käyttäjät ovat terveitä, tyytyväisiä ja saavat hyvän ja asianmukaisen hoidon silloin, kun tarvitsevat. Jos nämä kriteerit eivät täyty, terveyskeskus on todennäköisesti tehoton ja silloin se myös syö rahaa. Jos tällaisessa tilanteessa ollaan, tulee asiaa lähteä selvittämään terveydenhoitosuunnasta, ei rahankäyttösuunnasta. Uskaltaisin väittää, että jos terveydenhoidon tasoa nostetaan ja terveydenhoitoketjua tehostetaan, rahankäyttö ratkeaa siinä sivussa itsestään. Uskoisin myös, että lisääntynyt terveys koituisi lopulta myös voitoksi sekä kunnille että valtiolle. Loppujen lopuksi kunnat ja valtio olemme kuitenkin me kansalaiset, jotka välillä tarvitsemme terveydenhoitopalveluita pysyäksemme toimintakykyisinä. Mitä paremmin ja tehokkaammin se meille suodaan, sitä paremmin me taas jaksamme puurtaa oman osuutemme valtion ja kunnan palveluksessa. Ja kas, kaikki muut voittavat, paitsi pilipaliyliopistossa opiskellut kalju huumevälittäjävalelääkäri!
