Hei, olen Rainbow Dash ja koukussa nettikilpailuihin. Ja koska arvostan kierrätystä, kierrätän myös blogitekstieni aloitukset. Enivei, osallistun siis hullun lailla nettikilpailuihin. Arvontasivujen tilastojen mukaan olen osallistunut 1518 kilpailuun sivuston kautta ja voittanut kahdeksan kertaa. Tilasto valehtelee alakanttiin, sillä olen osallistunut kilpailuihin muitakin reittejä ja viimeisin voitto on vielä lisäämättä tilastoihin: voitin Suupohjan kehittämisyhdistyksen arvonnassa heijastimia ja kehäkukan siemeniä. Siis ihan oikeasti. Edes minä en kykenisi keksimään mitään noin satunnaista.
Otin asian puheeksi, koska nettikilpailuilla pystyy mielestäni kätevästi torjumaan nykyajan turhaa kulutushuumaa. Aloitin aikoinaan kilpailuihin osallistumisen, kun talouteni pikkuisen romahti. Sanon pikkuisen, koska romahdus oli enemmänkin sellaista "löysät pois" -luokkaa. Kuulun näihin nykyajan kuuluisiin downshiftaajiin, jotka tekevät vähemmän töitä ja kuluttavat enemmän aikaa kaikkeen jonninjoutavaan, kuten kavereiden ja perheen kanssa kommunikoimiseen, mummon auttelemiseen, kirjojen lukemiseen, fyysisestä kunnosta huolehtimiseen, kulttuurista nauttimiseen ja tällaisen turhanpäiväisen blogin kirjoittamiseen. Tosin ammattini luonteesta johtuen downshiftaus on tässä välillä jo ehtinyt muuttua upshiftaussuuntaiseksi, joten älkää hermostuko. Kyllä minustakin vielä tuottava yksilö saadaan.
Joka tapauksessa downshiftaus toi muassaan palkanalennuksen ja sitä kautta pienoisen ongelman: kuten kuka tahansa nykyajan ihminen, minullakin on iso tarve haalia itselleni kauniita ja kiiltäviä asioita, jotka ojentelevat viettelevästi käsiään kaupan hyllyltä. Töiden vähenemisen jälkeen rahat eivät kuitenkaan enää riittäneet tyydyttämään kulutushuumaa. Rahat riittivät asuntolainaan, ruokaan ja HSL:n kuukausilippuun, mutta eivät juuri muuhun. Ratkaisuna kulutusnälkääni keksin nettikilpailut. Netti on täynnä tahoja, jotka haluavat lahjoittaa ihmisille asioita ilmaiseksi. Tarvitsee vain täyttää yhteystietonsa ja olla juuri se onnekas, joka nostetaan arvontakorista oikean palkinnon kohdalla. Kilpailut tuntuvat olevan tämän hetken kuumin trendi markkinointikonsultoinnissa tai jotakin sinnepäin. Tästä johtuen joka ikisellä pikkufirmalla on netissä ja/tai Facebookissa pienimuotoinen arvonta käynnissä. Arvontojen suuresta määrästä ja palkintojen näennäisesti alhaisesta arvosta johtuen voittomahdollisuudet ovat aika hyvät. Näppituntumalta sanoisin voittomäärän olevan noin kaksi voittoa kuukaudessa. Ei huono, vai mitä. Tosin, kuten jo mainitsin, mistään Karibian risteilyistä ei ole kyse, vaan muutaman kympin tavaroista kuten T-paidoista tai keksipurkeista. Arvokkain voittoni taitaa olla Helsinki-Tukholma-Helsinki-risteilylahjakortti. Taitaapi mokoma olla jo viides, joka roikkuu tänä vuonna meidän jääkaapin ovessa. Muut neljä olivat peräisin sukulaisilta, jotka olivat saaneet ne kavereiltaan, jotka puolestaan olivat saaneet ne ties mistä. Sattuneesta syystä voitto ei tuntunut ihan niin hohdokkaalta kuin kuulostaa. Avaruusaihein koristeltu lelulaatikko oli hienompi.
Kilpailuihin osallistuminen on kuin varjoshoppailua. Ensin on huomiovärillä koristeltu linkki: "osallistu arvontaan ja voita vuoden kanankakat tästä". Klik. Seuraavalla sivulla on arvonta yhteystietolomakkeineen ja kuva tuotteesta, jonka olet jo melkein voittanut. Tämä vaihe on mielestäni suoraan verrannollinen shoppailun hypistelyvaiheeseen, jossa tuotetta tökitään varovasti ja pohdiskellaan, haluaisiko sen oikeasti. Kaupassa rajoittavana tekijänä toimii yleensä hinta, arvonnoissa onni. Molemmissa tapauksissa joutuu myös pohdiskelemaan, haluaako tavaran ihan oikeasti. Arvonnoissa kun voi olla voittona ihan mitä tahansa pastakauhasta Mariah Carrey-actionfiguurin kautta kaamoslomaan Kauhavalla. Murphyn laki astuu lähes välittömästi kuvioihin, jos yhteystietonsa täyttää kuponkiin, josta voi voittaa jotakin, mitä ei ihan oikeasti halua. Turha tavara on turhaa tavaraa, vaikka se kuinka olisikin arvontavoitto.
Oikeastaan arvontojen taustalla ovat samat asiat kuin shoppailun: unelmat. Arvontakuponkeja täytellessä voi haaveilla unelmalomista ja hienoista design-sohvista, vaikka niitä ei tietenkään todennäköisesti saa. Shoppaillessa puolestaan ihminen täyttää elämässää unelmatyhjiötään, joka kaipaa jatkuvasti uusia haaveista, uusia tavoitteita ja uusia tarpeita. Ihminen on eteenpäin pyrkivä eläin. Arvontojen kautta tätä tyhjiötä voi täyttää ilman, että rahaa kuluu senttiäkään. Ja onhan se aika hieno tunne, kun saa pienen paketin postitse ja saa kaivaa ne Suupohjan kehittämisyhdistyksen heijastimet onnittelukirjeen kanssa kuoren pohjalta. Se tuntuu huomattavasti paremmalta kuin heijastimen ostaminen.
Tietenkään mikään tässä maailmassa ei ole oikeasti ilmaista. Arvontojen kylkiäisinä saa mitä mielenkiintoisinta postia. En ole enää edes viitsinyt laskea, kuinka monta kertaa spämmisähköpostiosoitteeni on eronnut Bonnierin ja Yhdistyneiden kuvalehtien sähköpostilistoilta. Toisaalta sähköpostilistojen joukossa on helmiäkin, joiden tilaamista olen jatkanut. (No, okei, se oli Levykauppa Äx ja olen jatkanut listan tilaamista vain siksi, että minusta on hauska kuulla olevani kakkapylly.) Samoin Facebook-syötteeni täyttyy aika herkästi mitä jännittävimmistä päivityksistä ja joku psykologiparka saisi varmaan romahduksen, jos yrittäisi määritellä persoonani tykkäyskohteiden perusteella. Toisaalta lienee noista arvonnoista ja niistä kertyvistä spämmäyslistoista jotain hyötyä yrittäjillekin, sillä vaihdoin jokin aika sitten esimerkiksi sähkösopimukseni toiselle firmalle, kun vallan sieltä soittivat ja tarjosivat edullisempaa ja ekologisempaa vaihtoehtoa. En kuitenkaan suosittele kilpailuita ihan nöböimmille n00beille, sillä jos ei osaa haistaa palaneen käryä oikeiden arvontojen kohdalla ja jättää säännöt lukematta, saattavat yhteystiedot päätyä ihan mihin tahansa. Erityisesti ei kannata heittäytyä liian ahneeksi, sillä kovimmat palkinnot tarkoittavat useimmin juuri spämmilistalieroja, joilla todennäköisesti ei ole mitään aikomusta arpoa koskaan yhtään mitään. Ahneen palkka on viagramainoksilla täyttynyt postilaatikko ja silloinkin on päässyt vähällä. Joten täytelkää kiltisti vain niitä t-paitakuponkeja siellä.
Kilpailuihin osallistuminen on hauskaa ja voittaminen on hauskaa. Kokeilkaa tekin. Ehkäpä juuri joku teistä jonain päivänä voittaa sen Karibian risteilyn. Aina voi haaveilla ja tyhjän saa pyytämättäkin. Ja onhan ne T-paidatkin ihan kivoja. Ja pastakauhat. Ja Suupohjan kehittämisyhdistyksen heijastimet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti