Viime päivien kuumin puheenaihe on ollut Norjan tragedia. Mitäpä siitä voisi enää sanoa, mitä ei olisi jo sanottu? Käsittämätön, kauhea tapaus, jolla on syvä vaikutus meihin pohjoismaalaisiin. Ei siitä sen enempää, sillä en usko pystyväni mitenkään puheillani helpottamaan asiaa tai sanoilla kuvaamaan uhreja kohtaan tuntemaani myötätuntoa. Sen sijaan ajattelin puida eräätä tapauksen kirvoittamaa mielipidekirjoitusta ja ottaa siihen kantaa.
Markus Määttänen kirjoitti tapahtumien johdosta niin provosoivan tekstin, että näin sen Facebookin syötteessäni seitsemänä eri kappaleena vauhkoontuneiden ystävieni jakamana. Määttäsen teksti väittää, että Utöyan katastrofia saati Suomen kouluampumisia ei olisi tapahtunut, jos näillä vihaisilla nuorilla miehillä olisi ollut tyttöystävä ja he olisivat niinsanotusti saaneet pesää. Määttäselle kiitos suunnattomasta luottamuksesta naissukupuolen kaikenparantavaa voimaa kohtaan, mutta valitettavasti tarinat elokuvien Arweneista, kirjojen prinsessa Ruususista ja ikonien madonnista ovat juurikin vain niitä - tarinoita, idolisoituja kuvia entisajan länsimaisen kulttuurin naisihanteista, joista moderni naiskuva pudisteli itsensä irti jo vuosikymmeniä sitten. Ja pahoin pelkään, että jo ennen tasa-arvokeskustelun heräämistäkin suomalaisella naisella olisi ollut paljonkin sanottavaa Määttäsen mielipiteistä. Prinsessasadut kun olivat jo silloinkin pelkkiä satuja.
Mikä tekstissä sitten mättää? Jos jätetään provokatiiviset osiot omaan arvoonsa ja keskitytään pohtimaan Määttäsen sanomaa. Määttäsen perusajatus on, että nuorten miesten viha johtui rakkauden ja seksin puutteesta. Venyttäen mielipidettä eteenpäin voidaan siis ajatella, että miesten vihaa lietsoi hylätyksi tulemisen tunne. Miksipä ei? Ihminen tarvitsee fyysisiä ja sosiaalisia kontakteja pysyäkseen järjissään. Perustava kysymys kuitenkin mielestäni on, puhutaanko nyt syystä vai seurauksesta? Tuliko Breivikistä, Saaresta tai Auvisesta vihainen, vetäytyvä ja persoonallisuudeltaan sairas siksi, että he eivät voittaneet itselleen unelmiensa tyttöä vai kiersivätkö tytöt heidät kaukaa siksi, että miehenalut olivat vihaisia, vetäytyviä ja kykenemättömiä samaistumaan muihin?
Länsimaisen kulttuurin yksi peruspilareista tuntuu nykypäivänä olevan patologinen tarve kannustaa ihmisiä menestymään. Ihmisten pitää olla jatkuvast kauniimpia, rikkaampia, suositumpia ja menestyvämpiä. Määttäsen teksti kritisoi kierteisesti tätä ajattelua kehottaessaan tyttöjä menemään puhumaan ujoille ja hiljaisille pojille. Tässä Määttänen kuitenkin kompastuu pitämään faktana, että ihmiset toimisivat aina vallitsevan kulttuuri-ihanteen mukaan. Määttäsen ajatukset maalaavat kuvan kouluampujasta: hiljainen, älykäs, roolipelejä harrastava kaveri, joka istuu yksin luokkahuoneen nurkassa ahmien Sartrea. Eihän sellainen mies tyttöjä saa, vai?
Juuri tässä ajatus menee vikaan, sillä Määttänen ei selvästi ole sisäistänyt kahta muuta merkittävää nykyaikaista piirrettä: tasa-arvoa ja alakulttuureita. Suomalaiset yläasteet, lukiot ja muut koulut eivät kaikeksi onneksi muistuta lainkaan amerikkalaisten tv-sarjojen high schoolia. Suurella osalla hiljaisista, älykkäistä, roolipelejä harrastavista nuorista miehistä on tyttöystävä ja hyvin usein myös tyttöystävä on hiljainen, älykäs ja harrastaa roolipelejä. Vielä suuremmalla osalla roolipelinörteistä on suuri määrä ystäviä, joiden kanssa he roolipelaavat ja keskustelevat Sartresta, Star Trekistä, tähtitieteestä, politiikasta ja kaikesta muista yhteisistä kiinnostuksen kohteista. Aivan samalla tavalla oman joukkionsa muodostavat skeittarit, hipsterit, parkourharrastajat jne. Nykyaikana, sosiaalisen median aikakautena, verkostoituminen samanmielisten ihmisten kanssa on helpompaa kuin koskaan ja kun samasta asiasta kiinnostunut tyttö ja poika kohtaavat toisensa, lopputuloksena on usein juuri Määttäsen peräänkuuluttamaa rakkautta ja seksiä.
Olivathan Breivik, Saari ja Auvinenkin löytäneet omat sosiaalist ryhmänsä netistä. Vihaisuus vain taitaa pääasiassa olla miesten heiniä, kun ei pojille ole pesää herunut. Tai ehkä miesten naisettomuutta pitäisi paremminkin katsoa siitä näkökulmasta, millaisia nämä ihmiset oikeasti olivat tai Breivikin tapauksessa ovat. Lehdissä heitä on kuvattu persoonallisuudeltaan narsistisiksi psykopaateiksi, siis oman navan ympärillä pyöriviksi, muita halveksiviksi ja kykenemättömiksi samaistumaan muiden tunteisiin. Sellaisella persoonallisuudella ei pahemmin ihmissuhteita hankita ja melko varmasti pojilla ei ole edes ollut halua seurustelusuhteeseen. Kärjistäen voisin jopa olettaa, että jos joku näistä veijareista kokee tarvetta seksille hän varmaankin etsisi sitä alan ammattilaisilta välttääkseen turhaa alempiarvoisten kanssa suheeraamista.
Kuva näistä vihaisista miehistä on niin vastemielinen, että näin tamma-sukupuolen edustajana koen suorastaan loukkaavana Määttäsen yrityksen vierittää syyn ampumisista sukupuoleni harteille. Jos tunnepohjaiset argumentit eivät riitä, otetaan evoluutio avuksi: en todellakaan haluaisi seksistä mahdollisesti aikaansaatujen jälkeläisteni perivän kouluampujien geenejä ja vielä vähemmän haluaisin kasvattaa muksuni näiden kaheleiden kanssa.
Hiljaisuus, älykkyys, ujous ja nörttiys eivät ole ainakaan minun kirjoissani lainkaan negatiivisia piirteitä miehessä. Päin vastoin: jos minulla olisi tarvetta ihmissuhteelle, etsisin kumppanini nimenomaan nörttien joukosta. Asiaan toki saattaa liittyä omat kiinnostuksenkohteeni, mutta en oli suinkaan lajini ainoa. Naiset haluavat luotettavan, mukavan, fiksun ja kohteliaan miehen, eikä ujous ole siinä kombinaatiossa kuin pieni hidaste. Sen sijaan tuskin kukaan nainen haluaa itserakasta, kylmää, vihaista ja angstista miestä, jota ei kiinnosta lainkaan, miltä toisesta tuntuu. En osaa sanoa, mikä näissä ihmisissä meni vikaan, mutta siitä olen lähes varma, että naisen puute oli siinä kombinaatissa vain sivujuonne. Valitan, Määttänen. Prinsessa ei ole tässä linnassa. Kokeile seuraavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti